Oon mää vielä elossa...
En oo saanu oikeen mitään aikaseks. Enpä ole sitten turhia postaillutkaan. Palmikkotakki jumittaa edelleen, siitä puuttuu vielä hihat ja toinen etukappale.
Kävin SPR:n
Kontissa kun
Lellu vihjasi että siellä on alpakkaa. Olihan siellä:
Väri ei ole ehkä ihan paras, mutta kyllä tuosta jotain. Nämä kolme kerää oli neljä euroa.
Mukaan tuli myös ohutta ja pehmoista sukkalankaa. Pussi maksoi viisi euroa, ei paha. Kontin mohairkokoelma oli myös aika hyvä, paksua vaaleansinistä mohairia oli yhdessä hedelmäpussissa sellaiset 10 kerää ja hintaa taisi olla kuusi euroa. Olisin ostanut, mutta en pidä hirmuisesti vaaleansinisestä.
On täällä jotain valmistunutkin. Project spectrum- sukat. Lankana farkunsininen 7veikka ja pätkät anonyymeja jytysiä.
Enimmäiset tiimalasit. Tein ne Ionan ohjeella. Tattis! 
Alotin neulomaan Oliviasta nallekarhua Interweaven Holiday-numeron ohjeella. Mukavaa ja tarkkaa ähertämistä. Salaisen sukkavaihdon sukkia olisin aloittanut neulomaan, mutta sisko unohti tuoda ohjeen. Joudut odottamaan vielä hetken, sukkaystäväni! Koeviikko menossa, plääh. En jaksais lukea mihinkään kokeeseen, mutta ainakin analyyttisen geometrian kaavoja pitäis opetella. Onneksi on kesä tulossa.
Labels: langat, Project spectrum, valmista
Lankavaraston öklötykset ja muita tarinoita...
Lankahamsterit ja Project Spectrum pyörähtivät käyntiin. Niiden kunniaksi kävin lankavarastoni kokonaan läpi.Mohair-langat: 880 grammaa. Viime viikolla pentueen koko kasvoi viidellä Kittenillä, sillä käytin lankakaupan lahjakorttini. 14 Mohair Kittenin lisäksi omistan kolme kerää BBB:n mohairia ja kaksi kerää Novitan mustaa mohairia.
Cotton Clubilaiset: 2530 grammaa. Mitenkä niitä niin paljon oli! En ole neulonut puuvillasta varmaan mitään muuta kuin pienen pitsiliinan ja huivivaihtohuivin.
Näitä lapasia olen vängännyt varmaan vuoden (molluskoiden teko oli melkoista vänkäämistä: välillä pelkäsin että puikot katkeavat). Peukalo oli ihan väärässä kohdassa, ja olivat liian lyhyet muutenkin, joten päästin langan kärsimyksestä ja kerin sen. Halusin vapauttaa myös ihqut bambupuikkoni.
Tässä alimmassa kuvassa ei ole mitään muuta hyvää kuin tausta. (Fujiwo Ishimoton Juhla-Raita -kangas, jota ostin eilen Marimekon alesta). Tässä siis lankavaraston inhotukset.
Takana Novitan Pirta, väri semmoinen armeijanvihreä vai mikälie. Muuten ihan ok, mutta kokonaan tekokuitua. Erehdyin tekemään tästä palmikkokaulaliinan, ja lanka nyppyyntyi ennen kuin edes kerkesin näyttää sille puikkoja.
Sininenkin lanka on luultavasti kokonaan tekokuitua, ja kuuluu vuosikertaan nakki ja käpy. Tämä lanka ei sentään tunnu niin muoviselta, mutta väri on kirkkaatakin kirkkaampi.
Toisiksi alin on puuvillaa. En voi sietää pastellivärejä. Ala-asteella näköjään voin, sillä ostin tämän ala-asteelaisena Anttilan alesta. Yök.
Alin on Sandnesin Chiliä. Itse en olisi ostanut, mutta äiti osti itselleen. Eipä tykännyt sekään, joten nyt kerä vie tilaa kaapissa.
Labels: langat
Heini Riitahuhta osaa käyttää värejä justiisa miun maun mukkaan.
Minkäköhän takia pinkki kelpaa mulle petivaatteisiin muttei omiin vaatteisiin...
